Tänään kokeilin Siskot kokkaa -blogin Nellen suosituksesta Laziosta, Testacchiosta, teurastajien
kaupinginosasta kotoisin olevaa Coda alla Vaccinaraa - häränhäntää
sellerillä ja tomaatilla. Aivan käsittämätön keitto, jossa
puolet aineksista ja mausteista ovat sellaisia, joista en juurikaan
pidä, mutta ne yhdistyvät yliluonnollisella tavalla lähes
jumalaiseksi komboksi. Jos vain voisin liittää tuoksun tähän,
koska eihän se näytä yhtään miltään!
Jälkkäriksi Costa Ricasta asti
matkannut kaveri sellaisenaan:
Pitikö tämän olla joku ruokablogi?
No ei pitänyt, mutta uuteen elämääni kuuluu aidosti herkullinen
ruoka. En suostu enää syömään mitään kevyttuotteita ja
”laihdutusruokaa”, joista en erityisemmin pidä, ja joita tulee syötyä ylen määrin, koska
niistä ei kerta kaikkiaan lähde nälkä. Ties mitä lisäaineitakin
niissä on. Kohtuus kaikessa ja elämän pitää maistua hyvälle.
Siinä kohtuudessa on tosin yllin kyllin opettelemista. Pitäisikö
kenties sittenkin tehdä pahaa ruokaa? Vaan taidan hallita senkin
taidon ihan hyvin. Lapsonen totesi pari päivää sitten
päivällispöydässä: ”Äiti, miksi sinä teet aina tämmöstä?”
”Ai, mimmosta?” ”No tämmöstä Pahaa Ruokaa.” Kiva. No,
puolustuksekseni voin sanoa, että tyttö oli toista päivää
kuumeessa. Silloin ei kuulemma oikein ruoka maistu. Kelle maistuu,
kelle ei...
Tällä viikolla olen siis ollut kipeän
lapsen kanssa kotona. Tylsäääää! Lenkkeily on ollut tauolla
ennen kuin hädin tuskin alkoikaan. Edellisen juoksupäivityksen
jälkeen pääsin kakkosviikon lähes loppuun asti. Tuskaisan lenkin
jälkeen seurasi aivan loistava lenkki. Sitten iski kai laiskuus,
jonka jälkeen kierre oli valmis: muutaman lenkittömän päivän
jälkeen olin aivan samanlaisessa väsytokkurassa, jollaisessa
velloin koko syksyn ja puoli talvea. Laiskuriviikkoa seurasi tämä
sairastupaviikko. Olo on ällöttävä ja erityisesti ärsyttää se,
että olotila on aivan itse lusmuilulla aiheutettu. Mikä syy se
sairas lapsi on? Ihan yhtä lailla mies sen kanssa olisi hetken
pärjännyt kuin terveenkin lapsen kanssa. Nyt on aika ryhdistäytyä.
Ensi viikosta tulkoon reipastumisviikko ja sitä seuraavasta
reippailuviikko. (Vaikkakin inhoan sanoja "ryhdistäytyä" ja "reipas"
lähes yhtä paljon kuin "selkäranka" ja "repsahdus".)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit! :)