Ensimmäinen juoksuviikko

Kun tulostin juoksuohjelman netistä, päätin saman tien, miten alan sitä noudattaa. Tiesin, ettei minulle sovi orjallinen ohjelman seuraaminen tarkkoine viikonpäivineen. Ihastuin ohjelman kivaan taulukkomuotoon ja näin silmissäni, miten ruksailen omaa taulukkoani punakynällä ja mies omaansa jollain muulla valitsemallaan värillä. Viime viikolla tein kolme juoksuharjoitusta, joten ruksittamatta jäi yksi kävelylenkki ja yksi juoksuharjoitus. Kävelyn teen tänään ja huomiselle on suunnitteilla (ylimääräinen) kävely naapurin kanssa aamulla ja juoksuharjoitus illalla. Sen jälkeen voinkin siirtyä viikolle kaksi. Jos joku viikko tai harjoitus tuntuu liian vaikealta, toistan sitä niin kauan, että se alkaa sujua, vaikka joutuisin ensin kävelemään suurimman osan juoksuharjoituksesta. Tällä tavoin ohjelma tulee kestämään kauemmin kuin 10 viikkoa, mutta minulla ei ole kiire mihinkään.

Toistaiseksi parin minuutin juoksupätkät ovat sujuneet varsin mallikkaasti. Ainoastaan vanha piriformisvaiva on ilmoitellut itsestään, mutta uskon pystyväni hoitamaan sen kevyellä venyttelyllä, kun se ei ole äitynyt vielä pahaksi. Eilen huomasin, että vauhti tuppaa ihan väkisin kasvamaan liian kovaksi siinä vaiheessa, jos a) auto ajaa ohi tai b) juoksen naapuritalojen ohi. Jostain syystä minua hävettää hipsutella hitaasti täällä maalla, vaikka aikoinaan aloitin juoksuharjoittelun yhtä lailla nollasta lähes samoissa mitoissa kaupungissa, jossa oli paljon enemmän yleisöä. No, vaiva on korvien välissä ja eiköhän sekin siitä asetu, kun jatkan sinnikkäästi harjoituksia.

Lenkille lähtemistä helpottaa se, että jostain kumman syystä lapsi innostuu joka kerta hirveästi, jos ehdotan juoksuvaatteiden hakemista valmiiksi äidin vaatekaapista. Ehkä se johtuu siitä, että kerrankin pääsee könyämään äidin kaappiin: ”Äiti, anna minä! Äiti, minä haluan ottaa ne juoksusukat! Anna minun!!” Outo, ihana lapsi. <3

P.S. Viikonlopun ruokalista oli poikkeuksellisen herkkupainotteinen. Siihen sisältyi mm. taivaallisia (rasvaisia!) luomukaritsan niskakiekkoja, lapsuusmuistoja verestäviä täytettyjä ohukaisia, jätskiä ja 1,33 kpl Dumle-donitseja, mutta kuinka ollakaan, paino nytkähti ekan kerran viikkokausiin alaspäin. Pienet ”jeet” sille!