Vasta tänään aloitan uuden
juoksuviikon. Eilen pidin lepopäivän, joten viikko alkaa ohjelman
vastaisesti juoksulla. Juoksuaika tuplaantuu, mutten osaa olla siitä
huolissani. Edellispäiväisellä lenkillä jälkimmäinen
kaksiminuuttinen tuntui loppuvan ennen kuin kunnolla alkoikaan.
Mitäköhän siitä voi päätellä,
että 4-vuotias on yhtä innoissaan taulukosta kuin äitinsä? a)
Osataan molemmat iloita pienistä asioista? b) Äiti on samalla
tasolla lapsensa kanssa...? En tiennyt, että lapsonen on edes
kiinnittänyt huomiota lappuihin, mutta pari päivää sitten hän
kehui ihastuksissaan, miten monta punaista ruksia lapussani on jo.
Ihmetystä herätti myös isin lappu, jossa ei ole yhtään
merkintää. Isillä on sopivasti toinen polvi turvoksissa, joten hän
saa rauhassa parannella sitä ennen ensimmäistä lenkkiään.
Lääkärille sitä ei toki voi mennä näyttämään...
Miehen arki kulkee omaa rataansa: joka
päivä aamuin illoin navetassa, arkisin siinä välissä muita töitä
ja viikonloppuisin muutama tunti kotona päivällä. Navettajuttuja
on kiva kuunnella, vaikken niistä vielä mitään ymmärräkään.
Kaipa niissä on vielä uutuudenviehätystä miehellekin, vaikka hän
esittääkin yleensä välinpitämätöntä: ”Ei ne nyt ole
kummoisiakaan.” ”Siinä ne taas meni niin kuin ennenkin.”
Tänään meitä nauratti, kun leikkisä Huntti oli varastanut miehen
pipon ja heittänyt sen turpeeseen.
Oma arki tuntuu nyt niin tahmaiselta,
ettei mitään rajaa. Parissa kuussa pitäisi vääntää kaksi
lopputyötä. Stressi on koko ajan läsnä ja työt eivät tunnu
etenevän mihinkään. Olen käyttänyt liikaa aikaa materiaalien
läpikäymiseen, mutta tekstiä ei ole syntynyt oikeastaan lainkaan.
Huomenna on jo pakko alkaa kirjoitella ylös edes jotain niiltä
sivuilta, joita olen liimalapuilla merkannut. Mahdankohan valmistua
sittenkään.
Hauskuutin miestä esittelemällä
väsäämääni kauppalistaa:
Jes, minäkin joskus hurjana vuonna tulostin Porin juoksukoulun ja koukutuin täysin. Mukava seurata edistymistäsi, innostaa minuakin pinnistelemään takaisin kuntoon, kunhan sairastaminen päättyy!
VastaaPoistaTuontyyppistä kauppalistaa pitää kokeilla meidänkin isäntään:)
Jippii! Uusi lukija! :) Tervetuloa ja kiva, kun kommentoit. Voin kertoa, että miestä ei tuo lista niin naurattanut, joten ei se varmaan toiminut kuitenkaan. Tai voihan olla, että otti ihan tosissaan. ;)
PoistaMitkä lopputyöt?
VastaaPoistaMä olen kirjoittanut koko vkon omaa opinnäytetyötä. Pari kuvaa ja kuviota uupuu vielä. Torstaina seminaari,sen jälkeen korjaillaan. ;) Viimeinen palautuspv onneksi vasta 2.4.
Ihana kauppalappu. :)
Pitäisi väsätä sekä kasvatustieteen proseminaarityö (kandin lopputyö) että gradu valmiiksi. :P Alkaa olla lievästi sanottuna epätoivoinen olo.
PoistaMoi! Ai kun tuntuu tutulta tuo kertomasi arki - siis puolisosi työn osalta :D Täällä elellään muutoksessa, jes! Lypsäminen loppui pari viikkoa sitten :):):)
VastaaPoistaKiva, kun kävit ja kommentoit! :) Meillä ei lypsyt lopu ainakaan lähitulevaisuudessa - todennäköisesti lisääntyy vaan. :P Täytyykin käydä kurkkimassa blogissasi, mitä uusia tuulia teillä puhaltaa. :)
Poista