Meillä haisee

Jos joku väittää, että eläinkoti voi olla raikas, hän eläköön rauhassa omassa kuplassaan, mutta kyllä se vaan haisee. Joskus juuri siivouksen jälkeen tuoksahtaa pesuaine vienosti, mutta yleensä noin kahden tunnin kuluttua alkaa taas koiran ominaislöyhähdys puskea läpi. Vaihtoehtoisesti kisu tai kaksi kakkii laatikkoonsa. Sitä puhtaan raikasta ei juurikaan esiinny. Mikä allergiakoti, hah.

Sen jälkeen, kun mies alkoi olla päivittäin töissä navetassa, sonnanhaju kodissamme on vähentynyt. Emme asu tilalla, joten meillä ei ole myöskään ollut mitään erityisiä tiloja haisulivaatteita varten. Koska mies on tähän asti tehnyt pääasiassa muita töitä kuin navettahommia, hänellä on ollut yllään jotkut ”yleistyövaatteet”, joissa hän on tietysti tullut kotiin. Milloin on haiskahtanut ulkoeteisessä (tervetuloa!), milloin missäkin. Uskokaa tai älkää: jos on ollut navetassa, jopa lattialle lojumaan jääneet sukat haisevat sukkamehun lisäksi sonnalle. Nyt miehellä on navettavaatteet, jotka jäävät päivittäin tilalle. Mutinat ovat ilmeisesti tuottaneet tulosta, koska mies on alkanut kerätä kotiin kulkeutuvat kerrastonsa kellarissa sijaitsevaan omaan koriinsa, jossa ne saavat haista ihan vapaasti.

Tänään meillä haisee oksennus. Hajuun sekoittuu makea ja mieto pesuaineentuoksu, joka ei peitä puoliakaan kaikkialla vellovasta happamasta löyhkästä, joka saa omankin vatsan kiertämään. Mikä lie vatsatauti vaivaa kahta kolmasosaa eläinpopulaatiostamme. Olen siivonnut vuorokauden sisällä lattialta kuusi kiimaisen koiran jättimäistä, venyvää ja jännittävän vihertävää limakasaa lattialta. Yhden päälle astuin aamulla paljain jaloin (hyvää huomenta!). Yllätysbonuksena sain kaapia munuaissairaan kissan märän oksennuksen työpöydän papereiden päältä. Lapsi sanoi tänään: ”Äiti, kyllä on kivaa, kun meillä on koira ja kissoja.” Sekunnin murto-osan jouduin pinnistelemään, etten katsoisi Nuppustani kuin vähä-älyistä: onhan ne kaikki haisulit rakkaita - sekä karvaiset että mies.