Hyvä äiti, huono äiti

Jes, minä tein sen! Olen viikkokaupalla haaveillut juoksuharjoittelun aloittamisesta, mutta olen ollut vakuuttunut siitä, että ensin pitää pudottaa painoa ja vasta sitten lähteä juoksemaan. Höpöhöpö. Sinnehän se paino jää - lenkkipolun varrelle. Hyvä äiti pitää huolta itsestään, jotta jaksaa pitää huolta muista, eikös? Tämä Hyvä Äiti lähti lenkille lapsosen isän jäädessä lukemaan iltasatua. Uuden ehomman elämän aloittamisen huumassa juoksin huimaakin huimemman Porin juoksukoulun ensimmäisen harjoituksen. Jostain se on aloitettava. En ollut lainkaan varma, jaksanko juosta edes kahta minuuttia putkeen saatika kahdesti, mutta hyvin meni. En olisi uskonut, että säälittävän pienestä minilenkistä voisi tulla niin hyvä olo koko illaksi ja vielä seuraavaksi aamuksikin - wuhuu!

Lenkiltä hikisenä ja onnellisena palattuani istahdin koneelle kirjoittaakseni liikuntapäiväkirjaani hienon suoritukseni, mutta mitä pienet karvaiset korvani kuulivatkaan: töminää ja juoksuaskelia yläkerrasta! Lapsen olisi pitänyt olla nukkumassa aikoja sitten, mutta mies ei saanut häntä nukkumaan, koska hänellä oli äidille asiaa. Huono äiti! Huono äiti! Olit lenkillä, vaikka olisi pitänyt peitellä lapsi nukkumaan! Häpeä! On sinun syysi, että lapselle kertyi univelkaa, jota on lähes mahdoton saada maksettua viikolla. Hyi!